Vuosilomalakiin muutoksia

Piia Similä / 02.4.2019
Piia Similä

summerVaikka puhuttu vuosilomalain kokonaisuudistus päätettiinkin jättää tältä erää tekemättä, tuli vuosilomalakiin muutoksia 1.4. alkaen. Lakiin valmisteltiin ne välttämättömät uudistukset, joilla se saatiin vastaamaan EU-tuomioistuimen ratkaisujen linjauksia. Lain voimaantulo aprillipäivänä ei ole suurta sattumaa, vaan laki tuli voimaan tarkoituksella uuden lomanmääräytymisvuoden alkamispäivästä lähtien.

Mikä muuttui? Kävimme uudistusta läpi webinaarissamme, jossa asiantuntijana oli OTK Nikolas Elomaa.

Vuosittaisen 24 vapaapäivän vaatimus

Vuosilomalain 6§ määrittelee täyden lomanmääräytymiskuukauden kalenterikuukaudeksi, jonka aikana työntekijällä on vähintään 14 työssäolopäivää tai sen veroista päivää. Jos päivämäärävaatimus ei täyty, on laissa myös minimituntivaatimus, 35 työtuntia tai sen veroista tuntia kalenterikuukaudessa.

Lomanmääräytymisvuosi alkaa vuosittain 1.4. ja päättyy 31.3. Tällä aikavälillä tehdystä työstä kertyy joko kaksi tai 2,5 arkipäivää lomaa jokaiselta kuukaudelta. Lomaa kertyy, jos edellä mainitut työssäolopäivä- tai tuntiehdot täyttyvät. Isomman, ns. talviloman sisältävän 2,5 päivän lomakertymän työntekijä saa, kun työsuhde on jatkunut pidempään kuin vuoden.  

Lakiuudistus liittyy pidempiin sairaudesta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuviin poissaoloihin. Uuden lain mukaan pitkästä poissaolojaksosta huolimatta työntekijälle tulee antaa vuodessa 24 vapaapäivää. Lomaa tulee siis antaa, vaikkei sitä olisikaan kertynyt neljää viikkoa poissaoloista johtuen.

Loma lasketaan portaittain siten, että ensin huomioidaan vuosilomalain perusteella ansaitut lomapäivät. Sen jälkeen otetaan huomioon laissa olevan 75 päivän säännön mukaan ansaitut vapaat. Ellei 24 vapaapäivän edellytys edelleenkään täyty, annetaan ns. lisävapaata 24 päivään asti.

75 päivän sääntö: jos työntekijä on lomanmääräytymisvuodessa enintään 75 päivää poissa töistä sairauden, tapaturman tai lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi, nämä päivät rinnastetaan työssäolopäiviin vuosiloman ansainnan näkökulmasta.

Esimerkki: Työntekijälle on kertynyt poissaolon vuoksi vuosilomapäiviä 20. Jotta uuden lainsäädännön mukainen 24 lomapäivän vaatimus tulee täytettyä, työnantajan tulee antaa lisäksi neljä lisävapaapäivää. 24 päivän vaatimus muodostuu tässä siis vuosiloman ja lisävapaapäivien yhdistelmästä.  

Lisävapaat eivät kerrytä lomarahaa, mutta työntekijällä on kuitenkin oikeus saada lisävapaapäivien osalta säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus. Lisävapaapäiviltä maksettava korvaus maksetaan samana ajankohtana kuin vuosilomapalkka ja lomakorvaus.

Oikeus lisärahavapaapäiviin ei ole ikuinen. Se katkeaa, kun poissaolo on jatkunut yhtäjaksoisesti yli 12 kuukautta. Poissaolon yhdenjaksoisuuden katkaisevat kuitenkin poissaolojaksojen välissä olevat työssäolopäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen.

Palkanlaskennan näkökulma

Mitä uusi laki tarkoittaa palkanlaskennan näkövinkkelistä katsottuna? Jatkossa lisävapaapäiväoikeutta tulee seurata lomanmääräytymisvuosittain ja lisävapaapäivät täytyy merkitä vuosilomakirjanpitoon. Tärkeää on huomioida, että lisävapaapäivät eivät saa rinnastua vuosilomapäiviin ja että päivät eivät kerrytä oikeutta vuosilomapalkkaan tai lomarahaan. Käytännössä muutos tuonee mukanaan ainakin lisää hallinnollista työtä ja vaatimuksia tietojärjestelmämuutoksiin. Lisäksi se vaatii luonnollisesti palkanlaskennan henkilökunnalta aikaa perehtyä muutoksiin.

Työnantajien on pitänyt ilmoittaa työntekijöille maksetut palkat 1.1.2019 alkaen tulorekisteriin. Vuosiloma-ajan palkka ilmoitetaan sinne palkka-tulolajina, eli se on normaalia palkkaa. Lomaraha ja -korvaus ovat ilmoituksessa erillisiä eriä, mutta kuitenkin samaa palkka-tulolajia. Myös uusi lisävapaapäivä ilmoitetaan kuten vuosilomapalkka.

Jäikö webinaari näkemättä?

Voit katsoa webinaaritallenteen kokonaisuudessaan maksutta.   

Katso tallenne »

palkanlaskenta, vuosilomalaki, lainsäädäntö